ikä: kolmivuotias
laji: koira | rotu: sekarotuinen
lauma: Carmis | asema: laumalainen
ryhmittymät: pakkoliitetty Lahkoon
pelaaja: kawaii | @: wulfferiina at hotmail dot com | pelipaikka: Andriaana
Ensimmäisenä katse kiinnittyy Joséssa koiran harjakseen; kyseessä on raidallinen irokeesi. Kyseessä on karkeaa, kestävää karvaa, joka ei painu lyttyyn vähästäkään vesimäärästä. Irokeesi on väriltään sinimustaruskea. Eniten pystytukassa on kuitenkin mustaa, koska se on aina joka toinen väri.
Muuten koira on pääväriltään ruskea. Kyseessä ei ole mitään tummaa ruskeaa, joten Joséa ei hyväksyttäisi Befalasiin. Koiran jaloissa on mustat sukat. Etujaloissa musta ylettyy suurin piirtein kyynärvarteen, kun taas takajaloissa vähän alle polven. Muuten mustaa on kuonossa, kaulassa, rinnassa, mahassa ja hännän alapuolella. Myös hännänpää on musta.
Turkki on kosketuksessa karkeaa. Se on puolipitkää eikä lämmitä suuria määriä. Koira pärjää joten kuten Befalasin mailla, mutta Afuelissa... ei sitten millään.
Säkäkorkeutta koiralta löytyy vähän päälle kahdeksankymmentä senttimetriä. Josélla on myös lihasmassaa. Se on hyväkuntoinen ja kestävä, joskin kylmissä oloissa se ei ole yhtä aktiivinen. Se on enemmän massiivinen, kuin kevyt kukkanen.
Koira on korkeuttaan ehkä pari senttiä lyhyempi. Melkoisen laatikkomainen keho siis. Tassut ovat suuret. Otsapenger on selkeä ja huulet roikkuvat hitusen. Tummat huulet eivät ole kuitenkaan mitkään kuolanlevittimet. Korvat ovat suurehkot, kiitos brasilialaisten sukujuurien. Häntä on myös pitkä ja pörheä.
Pantakaula on hyvin ylpeä kolmivärisestä harjaksestaan. Hän rakastaa sitä, miten se herättää huomiota, osittain myös ihastelua ja jopa kateutta. Vaikka sitä ei uskoisi, José tykkää siitä, jos muut kadehtivat sitä häntä jotenkin.
Muuten koira suhtautuu itseensä kuin tavalliseen pulliaiseen. Hän ei pidä itseään kovinkaan erikoisena tai ihmeellisenä otuksena, vain normaalina koirana.
Muihin uros voi suhtautua vaikka miten. Hän välittää kyllä etenkin narttujen ulkonäöstä, mutta vain, jos joku on erikoisen kaunis tai päinvastoin ruma. Rumilusten seurassa koira tuntee itsensä enemmän tai vähemmän vaivaantuneeksi, kun taas kauniiden narttujen seurassa José saattaa heittää flirttiä häpeämättä. Urosten seurassa uros on melkein aina samanlainen.
José vaikuttaa siltä, ettei hänellä olisi paljoakaan salattavaa. Hän saattaa kertoa nimensä, laumansa ja kotimaansa ja sen, että hänellä on pentu, muttei puolisoa, ilman että kukaan kysyy. Mustajalkainen saattaa kertoa myös, että hän on entinen ihmisten koira, mutta karkasi jo pentuna. Siitä huolimatta José salaa melkoisen paljon asioita. Carmislainen salaa uskontonsa, Lahkon ja salaisen perheensä, Inimitiumin. Lahkon uros salaa yksinkertaisesta syystä. Hän pelkää muiden suhtautumista Lahkoon. Hän haluaa, että muut pitävät hänestä. Vihamiehet ovat koiralle kova paikka. Hän pelkää puolikuulaisia yli kaiken ja jos sattuisi joskus tapaamaan semmoisen, José juoksisi karkuun. Hän ei ole hyvä tappelemaan.
Muuten koiran suhtautuminen Lahkoon on varsin positiivinen. Hän pitää Herrasta ja uhraa Hänelle mielellään, mutta ei toistaiseksi ole kuvitellutkaan, että liittäisi jonkun Lahkoon. Tokihan José tekisi semmoisen, jos joku pyytäisi.
Puolisoaan kohtaan sinisilmäinen uros on lempeä ja suorastaan palvova. Jos joku narttu onnistuu hurmaamaan Josén, huomaa, että koira on lojaali ja tekisi mitä vain narttunsa vuoksi.
Uros haluaisi joskus perheen, mutta koska hänellä on jo Oavert, ei hän haluaisi enempää pentuja... ehkä.
Jos José suuttuu todella pahasti, sen huomaa kyllä heti. Koiralla on dissosiatiivinen identiteettihäiriö, eli sivupersoonahäiriö. Rusoturkin toinen persoona ei vain ole mikään mukavin, kivoin saatika yhtään... Josén pääpersoonan kaltainen. Sinisilmäisestä tulee nimittäin ilkeä, ivallinen ja häijy. Tämä persoona hakkaa, raiskaa, uhraa, pakkolahkottaa ja aiheuttaa tuhoa mielellään. Joseph ei anna armoa, vaan toimii oman mielensä mukaan.
Molempien persoonien nimet on Joseph, joskin pääpersoonaa kutsutaan enemmän Joséksi. Koira ei ole tietoinen pahemmasta puolestaan.
Harjaspään otti huostaansa nuori susinarttu, jolla oli erään yöllisen vahingon tuloksena omiakin pentuja, kolme urosta. José sai pennuista hyviä ystäviä. Ruskeaturkki kuitenkin lähti vuoden vanhana omilleen. Se on vieläkin sudelle henkensä velkaa, sillä todennäköisesti koira olisi kuollut nälkään - eihän se osannut metsästää tai mitään muutakaan.
Vähän alle puolen vuoden kuluttua koira tapasi Fall Sielunkantajan[© Karelyon]. Kaksikko vietti yhdessä vallan intiimin hetken, ja uroksesta tuli isä. Joseph ei valitettavasti tiennyt asiasta mitään, ja eleli pitkään siinä uskossa, ettei koiralla ole pentua.
Kerran José sattui rannalle. Tuolla oli seuranaan eräs ystävänsä, joka yllytti ruskeaturkkista uimaretkelle. Eipä kulunut aikaakaan, kun jo oli koira meren armoilla, se kun oli liian pitkälle uinut. Koira joutuikin myrskyyn. José kaiketi menetti muistinsa, sillä seuraavan kerran, kun se muisti mitään, oli koira Andriaanan alueilta.