Taram
nimi: Taram | tarkoitus: lahko; aika | kutsutaan: nimelläänikä: viisi kuukautta
laji: koira | rotu: todella sekarotuinen
sukupuoli: uros
lauma: Carmis --> Femor | asema: laumalainen
pelaaja: kawaii | @: wulfferiina at hotmail dot com | pelipaikka: Andriaana
Ulkonäkö
Taram ei ole suinkaan mikään lihaksikas, hyvännäköisyydestä nyt puhumattakaan. Ei, uros on ruipelo ja selkeästi alipainoinen. Kun carmislainen kastuu, niin turkin läpi paistaa luut selkeänä. Muuten ne pysyvät yllättävän hyvin piilossa liehuvan turkituksen alla. Taram onkin saanut belgianpaimenkoira- ja pk. collie-vereltä tuuhean kauluksen. Kaiken lisäksi mukana on myös pitkää karvaa vaikka muille jakaa. Häntä on melkoisen tuuhea, ja se näyttääkin ylipitkältä. Useimmiten se laahaakin maassa keräten matkaansa risuja ja ties mitä. Massiivinen kuono näyttääkin melkoisen hassulta uroksen muuhun ruumiinrakenteeseen verrattuna. Uroksella on myös pitkä ja takkuinen harjas, joka on pääväriltään musta. Sen latvat ovat kuitenkin tummanpunaiset, joihin ollaan ehkä aavistus sotkettu ruskeaa. Lihaksia urokselta ei löydy juuri paljoakaan, joten tappelussa lahkolainen on lähes heti alakynnessä. Korvat ovat puolipystyt.
Pääväriltään nuorikko on ruskea, kuten kunnon carmislaisen kuuluukin. Koiran takajaloissa on vaalean siniharmaat, liekkejä muistuttavat kuviot. Myös etujaloista löytyy samankaltaiset, mutta vain lyhyemmät ja tummansiniharmaat. Siihen eivät kuitenkaan Ajan kuviot lopu, vaan silmien ympärillä on mustat reunukset, ja samaten otsasta löytyy kapea viiru. Viiru levenee kuitenkin suuren kuonon päälle. Silmät ovat kirkkaan jäänsiniset, ja niissä on pieni pupilli.
Luonne
Lahkolaisuroksella on yksinkertainen kuori. Taram on harhaileva, salaperäinen otus. Uros on vähäpuheinen ja suorastaan epäilyttävä koira. Taram ei välitä niin paljoa suhteiden haalimisesta, itse asiassa se vain haahuilee ympäriinsä. Uros ollaan nimetty osuvasti, sillä siihen tutustumiseen tarvitaan aikaa. Vielä toisin kuin moni muu, niin Taram ei kiirehdi lainkaan. Se vain on, ja tekee mitä lystää.Kuoren sisältö on pennulla paikoittain toisenlainen, mutta suurinpiirtein samanlainen. Koiralla tosiaan on aikaa vaikka muille jakaa, eikä se paljoa puhu. Muutaman sanan jos saa irti, niin silloin voi olla tyytyväinen. Taram ei pidä puhumista tarpeellisena. Jos uros ei pidä jotain tarpeellisena, niin se jättää asian suurin piirtein kokonaan pois. Se ei ole ehkä seurallisin koira päällä maan, mutta tykkää kuunnella muiden juttuja.
Ei ole vain yhtä syytä Taramin hiljaisuuteen. Sen vanhemmat eivät kummatkaan olleet kovin monisanaisia, joten tuo peri vanhempiensa geenejä siltä saralla. Myös uros on muuttunut vanhempiensa myrskytessä toisilleen hiljaiseksi, peläten että sanoo jotain, mikä aiheuttaa uuden myrskyn. Koira myös pitää kuuntelemisesta, joten miksi se keskeyttäisi hyvän jutun?Jos Taramilla on jokin inho, niin seurustelijat. Tavallisesti Aika yrittää tehdä samalla tavoin kuin isänsä, eli tappaa toisen tai molemmat. Uros saattaa tapella niin paljon, että itse joutuu huonompaan kuntoon, mutta jos se saa jonkun tapettua, niin se on sitten uhrattu Herralle, ja lahkolainen ei aijo jäädä murehtimaan asiaa. Taram on hyvinkin armoton uhraaja, ja jos hän on päättänyt, että uhraa jonkun, niin silloin koira myös aikoo uhrata.
Jos koira on oikealla tuulella, niin silloin tuosta muuttuu väkivaltainen ja epämiellyttävä. Tuolloin yksikin väärä sana saa Taramin hyökkäämään jonkun kimppuun. Silloin on mukavuus kaukana, sillä koiralla on isältä perityt leuat. Ei uros kuitenkaan isänsä kaltainen murhaaja ole, enemmän kummitusmainen haahuilija.
Ehkä Taram ei kuitenkaan ole mitään mukavinta seuraa. Jos se saa päähänsä kiintyä johonkin, jota se harvoin tekee, niin on tuo hyvinkin puhelias - Taramille. Taramista myös tulee epäilevämpi, mutta se ei ymmärrä sitä itse. Jos asiasta mainitsee pojalle, niin se luultavimmiten suuttuu, ja koettaa lävistää mainitsijan nahan hampaillaan.
Koska uros on lahkolainen ollut koko elämänsä, se ei ymmärrä elämää ilman Herraa. Jos se puhuu, niin se on yleensä lahkokieltä. Lahkokieli on uroksella sujuvampaa kuin yleiskieli, ja yleiskieltä puhuessa on selvä korostus. Joskus uros puhuu huomaamattaan lahkokieltä, ja puhe saattaa olla sekoitus yleiskieltä ja lahkokieltä. Siitä tavasta sinisilmä kuitenkin tahtoo päästä eroon puolikuulaisten pelossa. Se saattaa väittää itkua vääntäen, että ei se ollut Lahkoa, vaan jotain ihan muuta kieltä. Harmi vaan, että koska seropi on surkea valehtelija, niin tämä harvemmin onnistuu.
Harjaspää pelkää puolikuulaisia hirveänä. Se pelkää kuitenkin vieläkin enemmän muiden raivoamista. Jos se sattuu kuulemaan jonkun riidan, niin todennäköisesti ruskeaturkki pillahtaa hysteeriseen itkuun. Vaikka se saattaa olla armoton kuhertelijoille, niin se on helppo saada itkemään. Pelkkä huutaminen riittää.
Kun Taramia ajattelee tarkemmin, niin se kyllä osaa puhua, muttei sitä mielellään tee. Se pelkää koko ajan, että suututtaisi jonkun, ja siksi pysyy mieluiten vaiti. Haahuilijana sen voi löytää suurinpiirtein mistä vain, eikä se oikein välitä laumojen rajoista. Mitä Ederan vartiokaartiin tulee, ei koira kunnioita nuita kaartilaisia. Ederaakin se pitää pyrkyrilaumana, mutta pitää ajatuksensa mielen sisässä.
Menneisyys
Taramilla oli sisaruksia kaiken kaikkiaan viitisen kappaletta. Nämä olivat nimeltään Bakoth-Harl[© Saranna], Harha[© Flam] sekä Meresger[© narri], Hurme[© Swildy] ja Sezuan[© Mezzi]. Vaikka leikkitovereita oli paljon, juuri kukaan ei selvinnyt täysjärkisenä vesselinä. Bakoth rupesi pureskelemaan kaikkea, Harha oli omaa varjoaan säikkyvä, Merri kärsi empatian- ja säälinpuutteesta, Hurme pelkäsi henkiä ja Sezuan saattoi itkeä pelkän hyönteisen perään. Eipä sillä, ei pentuja voinut tästä asiasta syyttää. Kuka tahansa muukin olisi siinä perheessä seonnut, kun isänä oli Samuel[© Flam] ja äitinä Pelko Turmatar[© Saranna]. Useimmiten kotona ilmapiiri oli vähintään riitaisa. Tämä sattui johtumaan siitä, että Turman ja Samuelin suhde ei ollut mitään ruusunpunaista kukkaista, vaan Samuel oli sattunut raiskaamaan Turman. Harmi vain, että Sam ei jäänyt pois perheen ulkopuolelta. Uros oli nimittäin kiintynyt jollain sairaalla tavalla Turma-raukkaan, ja tahtoi pysyä neidin lähellä.
Peleissä tapahtunut
Pelit
Synkkä veljeskunta // Hurme // Pennut ovat lähteneet pois. Taram tapaa Hurmeen.Katsees harhailee // Riv'zcha // Taram tapaa Rivin.
Puuenkeli ei lennä taivaanrannalla // Rosegarden's Blue Bizarre // Taram tapaa Lokin.
Kohta saapuu joku tuttu
Leikitäämpä aarteenetsintää!
Pilaat pimeyteni
Samaa verta
Suhteet
kuka:
Paniikkhäiriö: Neutraali.
Keelestera: Neutraali.
Muu
♥ Taram on itelleni kaikessa vaikeudessa rakas. Sen ympärillä vaan tuntuu olevan joku kirous. Melkein kaikki, jotka se tapaa, katoavat tai kuolevat. :'D