Zirkin

nimi: Zirkin Ördek Yavrusu | tarkoitus: turkkia; ruma ankanpoikanen | kutsutaan: Zirkin, harvoin Zirk

ikä: kaksivuotias

laji: koirasusi (sutta 12,5 %) | rotu: sekarotuinen, harmaasusi, harmaa norjanhirvikoira, suomenlapinkoira ja pk. collie

lauma: Befalas | asema: laumalainen

pelaaja: kawaii | @: wulfferiina at hotmail dot com | pelipaikka: Andriaana

Ulkonäkö

HUOM! Zirkin oli Kitschin hahmo, joten vaikka arteissa lukeekin Zirkin © Kitsch, artteihin on lupa :)

Uroksen pääväri on musta. Sen molempien silmien alla on kaksi raitaa. Toiset, vasemmanpuoleiset raidat ovat tummansiniset, oikeanpuoleiset taas toffeenruskeat. Myös jokaisessa jalassa on tummansiniset sukat. Kolmessa jalassa on myös toffeenruskeaa jatkona. Vain vasen etujalka tekee poikkeuksen. Uroksen korviensisukset ovat tummansininen ja toffeenruskea. Toffeenruskea on vasemmalla puolella, ja tummansininen luonnollisesti oikealla. Uroksen silmät ovat susimaisen vinot. Ne ovat eriväriset keskenään, toinen jäänsininen ja toinen vaaleanharmaa.

Zirkinin suurin ylpeydenaihe on sen kippurahäntä. Se on melkoisen tuuhea, kuten muukin karvapeite. Karvapeite on keskipitkää, sekä karheaa. Karvat suojaavat sateelta ja viimalta hyvin. Rakenteeltaan koira ei ole mikään massava, muttei kyllä sirokaan. Se on jotain siitä väliltä. Keskikokoista koiraa sudensilmä on hiukan isompi.

Zirk on enemmän kestävä kuin nopea. Se ei ole kauhean nopea juoksemaan, ja siksi se väijyy mieluummin kuin lähtee jahtaamaan saalista.

Luonne

Zirkin on ensitapaamisella kunnon kovis. Se ei halua näyttää tunteitaan, mutta ei se kuitenkaan ilkeä ole. Huomaamattaan uros saattaa loukata jotain toista, mutta se ei ole uroksen päälimmäinen tarkoitus. Tämä kuitenkin poikkeaa paljon koiran oikeasta luonteesta. Sen kippurahäntä haluaakin, sillä se ei halua näyttää olevansa epävarma ja herkkä uros.

Tätä oikeaa luonnetta saa kuitenkin kiskoa esiin kauan. Se on haudannut sen syvälle sisimpäänsä, jotta se ei vahingossakaan pullahtaisi pintaan. Valitettavasti vahinkoja sattuu joskus. Jos Zirkiniä rupeaa haukkumaan, niin se pillahtaa itkuun ja on ihan paniikissa. Pullamössöä olevat kiltteilijät saavat tuntea surkean pilkan niskassaan. Uros on hyvin itkuherkkä. Vaikka se kuinka yrittäisi pidätellä kyyneliä, niin usein ne rupeavat vuotamaan runsaina noroina herran sudensilmistä.

Tämä kaikki epävarmuus ja herkkyys johtuu uroksen silmistä. Herran silmät ovat vinot kuin sudella, ja sekös koiraa haittaa ja paljon. Siihen on kuitenkin olemassa luonnollinen syy. Uroksen isoisoisä oli harmaasusi. Tästähän ei kenelläkään Zirkinin perheellä ole tietoa, joten kukaan ei ole voinut selittää asiaa poikaparalle.

Välillä uros vaipuu ajattelemaan, että se olisi koirasusi. Tuommoiset ajatukset se kuitenkin useimmiten tyrmää nopeasti. Se häpeilee ajatellakaan semmoista, ei sen koirasukuun yksinkertaisesti mahdu susia. Se on järkeillyt itselleen, että on vain huono ja siksi joku, joka päättää kaikkien asioista, on päättänyt pistää sille sudensilmät. Myös syy ”olen ruma mutantti” on tuttu.

Zirkinillä on paha tapa toimia tunteidensa mukaan. Jos se on hyvin iloinen, niin koirasusi ei jaksa välittää mistään vakavasta. Surullisena se vain valittaa ja huokuu pahaa mieltä. Se yrittää pilata myös muiden ilot. Eivät muut saa olla iloisia, kun poika suree! Uros myös elää kaikki tunteet hyvin vahvasti. Iloisena se on niin iloinen, että ei mitään rajaa. Surullisena taas poika saattaa olla jopa itsetuhoinen. Se saattaa tietoisesti mennä huutelemaan jollekin isommalle korstolle, ja saada näin turpaan.

Ystävyyssuhteet ovat nuorikolle jotain latinaa. Se ei yksinkertaisesti osaa muodostaa niitä, koska pelkää muiden suhtautuvan siihen halveksuen sen sudensilmien takia. Myös rakkaus on sille vaikea asia. Poika ei osaa ottaa muiden tunteita huomioon, ja on muutenkin sosiaalisesti hyvin osaamaton. Se pelkää jatkuvasti, että se jätettäisiin yksin julmaan ja pimeään maailmaan. Se myös pelkää uskoutua ja luottaa muihin. Muille uskoutuminen on sille vaikeaa. Tässä kohtaa perhe – ja etenkin nuorin sisaruksista, Niara – tekevät poikkeuksen. Perhettään se rakastaa hyvin voimakkaasti, ja hyppäisi vaikka kaivoon, jos se niin käskisi.

Koira on hyvin ylpeä sen kippurahännästä. Usein se kantaa sitä hyvin korkealla selkänsä päällä, jotta kaikki näkisivät muhkean karvahännän. Silloin kukaan ei erehtyisi edes vahingossa luulemaan Zirkiniä sudeksi.

Jos ihan totta puhutaan, poika on kaikkein mieluiten susien seurassa. Silloin se tuntee itsensä koiramaiseksi susimaisista silmistään huolimatta. Koirien kesken se välttää suoraa katsekontaktia, jottei se joutuisi häpeilemään silmiään. Koirasusien kanssa asia on vähän niin ja näin. Asia riippuu siitä, miten susimaiseksi lajitoverit ovat muovautuneet.

Poika haluaisi lähes jatkuvasti muiden hyväksyntää. Se ei itse kuitenkaan osaa hyväksyä itseään, ja tuskin koskaan oppiikaan. Vaikka muut hyväksyisivät sen kokonaan, niin sinitassu uskoo sen olevan pelkkää esitystä. Se on pentuaikoinaan kokenut olevansa erilainen kuin muut, johtuen huonosta isä-poika-suhteesta.

Uros on hyvin mustasukkainen. Se ei osaa iloita muiden puolesta. Jos jollakulla toisella menee hyvin, se on pojalta itseltään pois. Tämä johtuu sen huonosta itsetunnosta. Zirkinin huono itsetunto taas johtuu sen lapsuudesta. Vaikka se sujuikin lähes kokonaan ongelmitta, niin sen isä suhtautui urokseen nihkeämmin, kuin muihin pentuihin.

Zirkin huono itsetunto johtuu sen menneisyydestä. Se on kokenut olevansa syrjitty sen sudensilmien takia. Nämä kaikki ongelmat johtuvat isä-poika-suhteesta, johon ei eriparisilmäinen osaa oikein suhtautua.

Zirkin uskoo, että on olemassa joku, joka huolehtii kaikista. Tämä ”Joku” ei kuitenkaan ole mikään maallinen asia, pikemminkin jokin henki. Hengellä ei ole omaa nimeään, mutta poika uskoo, että Herra, Jumala sekä muut jumalat ovat tämä sama henki eri hahmoissa. Sillä ei kuitenkaan ole mitään halua palvella henkeä verenmaku suussa, joten se ei aio liittyä Lahkoon, eikä julistautua kristin- tai mihinkään muuhunkaan uskoon.

Menneisyys

Pikku-Zirkin syntyi purolle. Pojan vanhempina hääräsivät Yön Sumu[© hitodama] sekä Kabahatli[© Flam]. Uros sai myös neljä, rakastettavaa sisarusta, Kiymetli Yöntytär[© Kirsikkasilmä], Usva[© Flam], Gece Karanlik[© Swildy] ja Niara[© Kaamoksensusi]. Vanhin pennuista oli Kime, sitten Usva, tämän jälkeen Zirkin, neljäntenä Gece ja viimeisenä Niara. Susisilmän isä, Sumu, ei ollut kovin ihastunut poikansa silmiin. Perheessä oli muutenkin erikoisia silmiä. Oli herasilmiä, sekä Usvan laajennut pupilli. Kime oli perinyt myös Sumun silmätaudin. Gecen silmät taas olivat valonarat. Zirkin ei siis omistanut yksin ”kummallisia” silmiä, mutta se tunsi siltikin yksinäisyyttä. Vaikka se kuinka yritti uskotella itselleen, että on pelkästään vainoharhainen, Sumun käytös tuntui siltikin inhottavalta.

Peleissä tapahtunut

Zirkin ja muut pennut ovat parikuisia pennunpalleroita. Sumu-isä tuo kalaruokaa ja ruokailussa on jos jonkinlaista selkkausta. Kabi ja Sumu kertovat Andriaanan lauma- ja Lahko-politiikasta. Ulkomaailmastakin on juttua.

Pennut, jotka ovat kasvaneet aikuisiksi, lähtevät omille teilleen.

Zirkin tapaa Niaran ja Sanin, josta on tullut Niaran paras ystävä. Vartiokaartilainen ajaa nuorukaiset pois kylästä.

Sudensilmäinen koira tapaa Zecorin. Se käy elämänsä ensimmäisen keskustelun, jossa ei ole mukana perheenjäseniä.

Yksityisyyttä kaipaava mustaturkki palaa saaren eteläkärkeen. Se tapaa omituisen otuksen, Arrenin.

Zirkin palaa kotiseudulleen, purolle. Se tapaa jälleen kerran normaalia koiraa harvinaisemman otuksen ja puhelee Atan kanssa ulkomaailmasta.

Ankanpoika tapaa pitkästä aikaa kaikki sisaruksensa. Se saa kuulla Niaran lahkolaisuudesta.

Pelit

Pala onnea
Kohti omia polkuja
Koruja mä metsästän
Suden silmät
Tie vie
Reunallat
Yökyöpeleita

Suhteet

~~Yliviivatut~~ ovat kuolleita ja linkittömät poistuneet. Perhettä ei olla merkitty.
Zecor: Hyvänpäiväntuttu.
Arren Yuiz: Ei ymmärrä kettua.
Mérit Arotuuli: Hyvänpäiväntuttu.

Suku

Isä: Yön Sumu:
Emo: Kabahatli
Sisarukset: Kiymetli Yöntytär, Usva, Gece Karanlik, Niara:

Muu

♥ Toinen adoptiopiskini!

takaisin